Syksy tuli, käynnistyi ja ajoi auringonlaskuun…

syyskuu 2nd, 2010

Huh hei ja pirunmoinen hip vielä päälle! Viime keväänä minulle ehdotettiin, josko alkaisin pyörittämään omaa “Naurupommi” stand up-klubiani Ilveksen yökerhon puolella näin syksyllä ja eilen oli sitten ensimmäinen keikka, niinsanottu Grand Opening suorastaan! Ihan kiva lähteä lavalle kun viimeisen kolmen kuukauden ajalta on plakkarissa vain kaksi klubikeikkaa ja yksi hääkeikka, ja näistäkin viimeisin oli lähes kuukausi sitten… Stressiä pukkasi pintaan enemmän kuin ennen ensimmäistä keikkaani ikinä On the Rocksin lavalla yli kolme vuotta sitten. Ilta oli kuitenkin menestys ainakin odotusten mukaan! Kaikki vetivät mahtavan setin, yleisö nautti olostaan eikä edes loppuillan säheltäjät ja se yks mätipää joka päätti soittaa kaverilleen Rainerille (nimi muutettu. kai.) eivät saaneet iltaa lopahtamaan vaan kaikki; yleisö, henkilökunta ja esiintyjät olivat täysillä mukana loppuun saakka! Nyt on jotenkin helpottunut olo, ennenkuin tajuan, että näitä iltojahan tulee vielä neljä tämän syksyn aikana ja jos hyvin käy, keväällä jatketaan. Syksy on kuitenkin polkaistu virallisesti käyntiin ainakin allekirjoittaneen osalta, vieläpä ihan menestyneesti, voisi jopa sanoa “räjähtäväksi” aluksi. Ehkä tätä blogiankin tulee kirjoitettua enemmän näin syksyllä. Ainakin tiheämmällä tahdilla ajattelin jatkaa.

-Olli-

Tehkääpäs perässä!

kesäkuu 15th, 2010

Pyöräilin kotiin töistä. Tarkemmin sanottuna, pyöräilin lähes kymmenen kilometrin matkan kaatosateessa, kiireisen ja suorastaan sanottuna v*ttumaisen työpäivän päätteeksi. Ei siinäkään vielä kaikki. Pitkästä aikaa oli hyvä olo. En tiedä sitten mikä siinäkin oli. Yleensä en saa minkäänlaista hymyä naamaani jos on vähänkään harmaata taivasta, saatikka jos sataa, silloin varsinkin olen pahalla tuulella, mutta tänään oli jotain erilaista. Kun pääsin työpaikan autohallista pyörälläni ulos ja tunsin ensimmäiset sadepisarat kasvoillani, mielessäni välähti hetken ajan ajatus takaisinkääntymisestä ja bussin ottamisesta. En kuitenkaan antanut himoilleni valtaa vaan lähdin polkemaan, kastuin läpimäräksi alle viidessä minuutissa ja samalla tajusin, että ihmiset pelkää aivan liian paljon kastumista. Mitä sitten jos vähän kastuu, aivan haitari! Löysin jopa pienen sisäisen pikku-Ollini ja poljin lähes jokaisesta lätäköstä mikä eteen sattui. Ja kuten jo aikaisemmin kirjoitin, pitkästä aikaa oli hyvä olo. Verkkarit olivat liimautuneet ihooni kiinni, vettä valui norona nenänpäästäni pudoten ja lenkkarit päästelivät squish-ääniä kun astelin kotiovelleni pyöräilyn päätteeksi. Kotona laitoin vaatteet kuivumaan, kävin kuumassa suihkussa ja nyt istun koneella, kuppi kuumaa edessäni kirjoittamassa elämäni toista blogikirjoitusta, koiran vipeltäessä tuolin alta. Tästä se hyvä olo tulee, sillä vaikka kuinka olisi kylmää ja märkää ja pimeää, niin sitä paremmalta se kuuma suihku ja puhtaat vaatteet, oma koti ja kahvi tuntuu sen jälkeen. Ehkä se onkin sitten niinkuin aikaisemminkin on jonkun kuullut sanovan: “välillä on oltava huonoja hetkiä, jotta ne hyvät tuntuvat hyviltä” Kai tuon kirjoitti joku Roquefort tai Comté tai Mascarpone joskus 1500-luvulla. Tiedä häntä, kahvi loppui, lähden sänkyyn.

-Iso O ja pikku-O-

P.S. Jostain syystä alkoi tekemään mieli juustoja…

Tervetuloa!

toukokuu 29th, 2010

Eksyit sitten tänne sivuille? Ei muutakuin tervetuloa vaan, nyt on sivut pystyssä ja Ollikin on siirtynyt multimediadatahyperlinkkiworldwideweb-aikaan vai mikä se nyt oli… Mitään grand opening-tilaisuutta en viitsinyt järjestää koska ei kukaan muukaan niin tee. Näin kesällä näillä sivuilla ei varmaankaan paljoa tapahdu, joitain kuvia voin laittaa lisää jos jaksan/viitsin/kehtaan ja keikkakalenteria päivittelen silloin kun itselleni sopii! Mä olen vapaataiteilija. Tai ainakin vapaa. Tai siis parisuhteessa vapaa. Tai siis saan päättää mitä jäätelöä ostan kaupasta! Kunhan se on magnumia eikä mitään pingviiniä! Takaisin asiaan; blogia alan kirjoittamaan kunnolla syksyllä kun keikkojakin on hieman useammin ja “kokkinurkkakin” aukeaa joskus loppukesästä. Hähää saatte kauhunsekaisin tuntein odottaa mitäköhän sieltäkin tulee, voin sanoa että tulee. Ja kovaa tuleekin. Eipä tässä sitten muuta kuin kiitos ja kumarrus Antti Syrjälle hienoista sivuista ja tästä se lähtee!

-Olli-

P.S.Vieraskirjaa en tänne sivuille laita kun ei sinne mitään fiksua kuitenkaan kukaan laita. Edes minä. Ja linkit muiden koomikoiden sivuille lisään kun osaan. Eli ei kannata turhaan odotella…